Salattu totuus - Miksi tupakka tappaa?

Julkaisin alla olevan tekstin Nörttityttöblogissa 2.5.2012. Päätin kuitenkin julkasita sen myös täällä, koska aina välillä joku kyselee sen perään kun ei ole löytänyt sitä blogistani.

---------------------------------------------------------------


Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta mutta en ole oikein tiennyt että miten. Jotenkin aina jos nostaa esiin tupakan vaaroja niin saa kamalan vastareaktioin aikaan henkilöiltä, jotka polttavat. He väittävät, että kaikki saavat tehdä mitä ikinä haluavat omalla kropallaan tai että riskit ovat aivan liioiteltuja. Minä kuitenkin välitän ihmisistä ja haluan nyt kertoa asiasta sen mitä itse tiedän.  Tiedän, että jokainen, joka polttaa, tietää sen olevan haitaksi itselleen ja vain itsensä takia vähättelee ja yrittää kiertää asiaa. Vaikka tupakka onkin yksi maailman vanhimmistan addiktioista, on ilmeisesti vaikeaa myöntää joutuneensa sen uhriksi.

Mietitään asiaa nyt ihan alusta alkaen. Moni alkaa polttaa jo teini-iässä.

”Suomalaisista miehistä tupakoi vuonna 2008 päivittäin 24 prosenttia ja naisista 18 prosenttia. Nuoret tytöt tupakoivat hivenen poikia enemmän: 16-vuotiaista tytöistä tupakoi 22 ja pojista 21 prosenttia.” (TS. 29.3.2010)

Siis oikeasi huh! Joka viides 16-vuotias sanoo tupakoivansa. Olen myös lähes varma, että jokainen heistä tietää tupakan olevan haitallista, mutta ei jostain syystä välitä. Näin kävi omallakin yläasteella ja monihan siellä koulun takana poltti.  

Kului kuitenkin yli 10 vuotta ennen kuin kohtasin tupakan oman opiskeluni kautta täysin eri näkökulmasta, kuin mitä kukaan oli koskaan opettanut. Opiskelen itse fysiikan laitoksella ympäristö- ja aerosolifysiikan linjalla. Yleensä kun ihmisille mainitsee sanan aerosoli, niin mieleen tulee deodorantti. Aerosolit ovat siis ilman pienhiukkasia. Eli kaikki tietyn kokoiset hiukkaset mitä ilmasta löytyy ovat aerosoleja. Esimerkiksi siitepöly, katupöly, pakokaasut, virukset ja bakteerit ovat kaikki aerosoleja. Tupakasta tuleva savu on myös kokonaan erilaisia aerosoleja.

Tupakkahan sisältää jo liudan haitallisia aineita kuten häkää ja nikotiinia. Monet tietävät näistä. Se mitä ihmiset eivät kuitenkaan tiedä on tupakan sisältämän radioaktiivisen aineen määrä. Lannoitteilla kasvatettu tupakka sisältää merkittäviä määriä radioaktiivista polonium-isotooppia 210. Tiedättekö mitä poloniumi on? Se on aine mitä ei todellakaan pitäisi kiskoa keuhkoihin. Polonium on 400 kertaa radioaktiivisempaa kuin uraani, joka tuntuu missä vain keskustelussa pelottavan ihmisiä. Poloniumia on mm. käytetty myrkkynä. Jo mikrogramman kokoinen määrä poloniumia kehossa on kohtalokas. Mutta miten polonium oikeastaan päätyy tupakkaan?

Tupakkaa kasvatetaan tietenkin lannoitteilla kun halutaan saada mahdollisimman hyvä sato. Fosfaattipitoiset lannoitteet ovat yksi tehokkaimmista tupakankasvatuskeinoista. Fosfaatti on aine, joka kerää maaperässä luontaisesti olevia radioaktiivisia aineita itseensä. Yksi näistä aineista on uraani, jota maaperässä on paljon. Uraanin ollessa radioaktiivinen aine, se lopulta hajoaa muiksi aineiksi kuten radoniksi, lyijyksi ja poloniumiksi. Tiedetään myös että, joillain kasveilla on tapana kerätä itseensä tietyn tyyppisiä aineita ja tupakka tuntuu keräävän juuri poloniumia ja radonia.

Radon on kaasu, joten se joutuu helposti hengitysteihin ja hajoaa alfahajoamisen kautta edelleen poloniumiksi. Alfahiukkanen on iso ja pysähtyy ensimmäiseen asiaan johon se törmää ja hajoaa heti. Kaikki radonin säteilyhaitat jäävät keuhkoissa vain millimetrien etäisyydelle hajoamispaikasta. Radon on paljon tutkittu kaasu ja usein tutkitaankin sisäilman radonpitoisuuksia.

Polonium on kuitenkin kiinteä aine, joten sitä saavat keuhkoihinsa vain tupakoitsijat.

”Tupakan ja poloniumin yhteyden löysi Harvardin yliopiston radiokemisti Vilma Hunt vuonna 1964. Hän mittasi laboratoriossa eri aineita ja mittasi sattumalta myös, paljonko tuhkakupin sisällössä on poloniumia. Sitä ei ollut yhtään. Tämä oli yllättävää, sillä poloniumia on mitattavissa määrin kaikessa orgaanisessa aineksessa. Selvisi, että tupakan palaessa polonium kaasuuntuu, joutuu keuhkoihin ja jää sinne.” (Tekniikka ja talous, 21.1.2011.) 

Tämän pitäisi jo yksinään herättää asia keskusteluun, mutta näin ei käynyt. American Tobacco Company selvitti keuhkoihin kertyvän poloniumin määrät ja totesi, ettei haittoja voi torjua savukkeiden filttereillä. Asia jäi siihen. Myöhempinä vuosina vielä löydettiin keino "acid wash" eli happopesu, jolla polonium olisi saatu poistettua lähes kokonaan. Tämä menetelmä vain vähensi tupakan tuomaa nopeaa nikotiinihuumaa, jolloin tupakka ei ollut enää yhtä addiktoiva, joten menetelmää ei otettu käyttöön. Asia vain lakaistiin pöydän alle.

Lähde: MTV3 Näin suomalainen altistuu säteilylle

Keskimääräisen suomalaisen saama keskimääräinen säteilyannos vuodessa on vajaa 4 mSv. Tupakoitsijoiden saama säteily on kuitenkin ihan eri luokkaa. Reilu puolitoista askillista tupakkaa vastaa samaa säteilymäärää, kuin keuhkoröntgenistä saatu säteily. Jos oletetaan että henkilö polttaa vaikka sen vajaa kaksi askia tupakkaa viikossa, niin vuoden aikana hän saa pelkästään tupakasta jo yli 5 mSv:tä säteilyä. Eli yli tuplasti sen määrän kuin tupakoimaton henkilö.

Mitä sitten keuhkoissa oikein tapahtuu kun tupakan savua sinne päätyy? Tämä on monille hämärän peitossa oleva asia. No ensinnäkin tupakan mukana tulevat kaikki hiukkaset päätyvät lopulta keuhkojen limakalvon pinnalle, kun ovat ensin tuhonneet keuhkojen pintaa suojaavat värekarvat. Osa hiukkasista poistuu hengityksen mukana pois ja osa jää kiinni limakalvoihin.

Nyt kun limakalvoille kertyy ajan mittaan enemmän ja enemmän näitä pienhiukkasia, niin solut alkavat ärsyyntyä niiden läsnäolosta. Tilanne on vähän sama kuin istuisit rauhassa vaikka lukemassa tai tekemässä töitäsi ja yhtäkkiä kylkeesi liimautuu toinen tyyppi joka jatkuvasti tökkii sinua. Sitten jossain vaiheessa myös toiselle puolelle ilmestyy toinen tyyppi, joka myös jatkuvasti tökkii sinua. Tämä tilanne tietenkin alkaa ennen pitkään suunnattomasti ärsyttämään sinua ja tilanteeseen haluaa muutoksen. Silloin pitää itse tehdä jotain, että pääsee pois tilanteesta. Tällöin solun jakautuessa todennäköisemmin syntyy pahanlaatuinen solu, joka voi kehittyä myöhemmin syöpäsoluksi.

Samanlaisen muutoksen solussa voi aiheuttaa säteily. Sen haitallisuus johtuu hiukkasten suuresta liike-energiasta ja lyhyestä vapaasta matkasta, jolloin pieneen kudosmäärään alfa-aktiivisen aineen ympärillä kohdistuu huomattavan suuri ionisoiva energia. Säteily voi jättää solun perimään pysyvän muutoksen eli mutaation. Kun mutaatioita on kertynyt useita, voi seurauksena olla syöpäkasvain. Tupakoitsevilla henkilöillä on siis useampi eri tapa, jolla keuhkoissa olevat solut häiriintyvät. Myös radonilla on nyt tekemistä asian kanssa.

”Tupakoimattoman riski saada keuhkosyöpä ennen 75. syntymäpäiväänsä kasvaa 0,5 prosentista 0,7 prosenttiin asunnon huoneilman radonpitoisuuden kasvaessa arvosta 100 becquereliä kuutiometrissä arvoon 400 becquereliä kuutiometrissä. Tupakoitsijan vastaavat luvut ovat 12 ja 16 prosenttia. Toisin sanoen tuhannesta tupakoimattomasta pienen radonpitoisuuden asunnossa asuvasta noin viisi sairastuu keuhkosyöpään, korkeissa radonpitoisuuksissa asuvista tupakoivista sairastuu keuhkosyöpään noin 160." (Radon ja tupakka tappavat yhdessä ja erikseen, Säteilyturvakeskus)

Ja taisin jo tuolla ylempänä todeta tupakan sisältävän itsessään valmiiksi radonia.

Tiedän että tieto lisää tuskaa, ja siksi näitä asioita onkin välillä niin vaikea opiskella, kun tietää mitä ihmiskunta tekee itselleen, vaikka tietää sen olevan haitallista. Eli nyt oikeastaan haluaisin tietää syyn tälle kaikelle. Eli miksi kukaan haluaisi polttaa tupakkaa nyt kun tietää tämän kaiken? Uskon että muutama vastaa pitävän sen mausta, mutta valtaosa, jotka ovat teininä aloittaneet tupakan polton, ovat kyllä väännelleet naamaa ensimmäiset pari viikkoa poltellessaan tupakkaa ja nyt aikuisena eivät enää pääse siitä eroon. Väitän kuitenkin, että miten vaikealta lopettaminen voikin aluksi tuntua, niin se on niin sen arvoista.

Halusinkin kirjoittaa tämän tekstin oikeastaan kaikille niille ystäville, joista välitän ja joiden toivoisin lopettavan tupakan polton. Lakatkaa keksimästä tekosyitä kuten ”Mä olen vain bilepolttaja ja satun bilettämään joka päivä.” tai ”Lopetan sitten joskus jos hankin lapsia.” tai ”Poltan vain kun olen niin stressaantunut”. Olkaa itsellenne rehellisiä ja myöntäkää että olette vain koukussa ja että lopettamiseen voi tarvita apua. Toivon, ettei kukaan nyt suutu tästä jutusta, koska uskoisin ihmisten tietoisuuden lisäämisen auttavan monessa asiassa ja tällä kertaa halusin tuoda keskusteluun tupakoinnin haitallisuuden ne syyt, joita on jo vuosikymmeniä piiloteltu. Live long and prosper, without smoke!

Lähteet sekä lisää tietoa aiheesta:

Tobacco Companies Knew of Radiation in Cigarettes, Covered It Up

The Secret Tobacco Companies Don’t Want You to Know: There’s Radiation Inside Cigarettes
The radioactive tobacco smoke

Tuhannet kuolevat tupakan radioaktiivisuuteen

Yllättävä myrkky – Tupakassa radioaktiivista ainetta

Pienempi paha - Turve vai kivihiili?

Kuten moni tietääkin, teen gradua liittyen Suomen energialähteisiin. Aihe on monipuolinen ja kiinnostava, mutta välillä eksyn itsekin tieltä. Fyysikkona minun haluttaisiin kirjoittavan rankkaa faktaa, joka perustuu kokonaan tutkittuihin asioihin ja itsekin haluan graduni sisältävän vain näitä asioita. Moni asia mitä tutkin, kuitenkin herättää väkisin pohdiskelua siitä millainen maailma tulee olemaan 50 vuoden päästä.

Ensimmäinen asia, jota jäin pidemmäksi aikaa pohtimaan oli kivihiili vs turve. Kivihiiltä käytetään sähkön tuotannossa 14,1 prosenttia kokonaisenergian tuotannosta. Kivihiili on uusiutumaton luonnonvara, joka ei kuitenkaan ihan heti ole vielä loppumassa. Kivihiili jo yllätys, yllätys nimensäkin mukaan sisältää hiiltä ja sitä poltettaessa vapautuu suuret määrät hiilidioksidia sekä muita kasvihuonekaasuja. Kivihiilen polttaminen tuottaakin maailman mittakaavalla noin puolet fossiilisten polttoaineiden tuottamista hiilidioksidipäästöistä, olleen yksi maailman suurimmista hiilidioksidipäästöjen lähteestä

Kivihiiltä ei kuitenkaan Suomessa louhita, vaan se tuodaan ulkomailta, joista suurimpina toimitajina ovat Venäjä, Puola, Kazastan Australia ja USA.[Tullin ulkomaankaupan tilasto] Venäjä ehdottomasti ykköstoimittajana. Kun suomalaisilta energiayhtöiltä kysyttiin, mistä he ostavat kivihiilensä, niin ainoastaan Fortum osasi kertoa tarkkaan mistä se hankki raakaenergiansa. Muiden vastaukset olivat tylyjä ja monet eivät tienneet alkuperää ollenkaan tai suostuneet kertomaan [Finwatch]

Yksi suurimmista kivihiilikaivoksista sijaistsee Venäjällä Etelä-Siperiassa Kuzbassissa. Jos mediaa seuraa ahkerasti, voi huomata, että kaivoshommat eivät ole mitenkään turvallista puuhaa. Kiinassa kaivosmiehen ammatin on todettu olevan maailman vaarallisin työ. Kaivostyöntekijät altistuvat jatkuvasti kaivoksista tulevalle pölylle sekä joutuvat olemaan jatkuvan romahdusvaaran varassa. Esimerkiksi Helsingin sanomat uutisoi viimeksi keväällä 2010 venäjällä sattuneesta kaivosturmasta, joka on sama tehdas, josta Suomeen tuleva kivihiili tulee.

Onko siis oikein, että muiden maiden työntekijät riskeeraavat itsensä Suomen energiatuotannon takia?

Yksi vaihtoehto tälle onkin Suomen ainoa kivihiiltä vastaava varanto eli turve. Turve on oikeastaan hyvin hyvin hitaasti uusiutuvaa luonnonvaraa mutta nyt puhutaan tuhansista vuosista. Turvetta muodostuu alle 1 mm vuodessa eli en laskisi sen olevan uusiutuva luonnonvara.

Turvemaat kattavat maailman pinta-alasta vain 3 prosenttia, mutta samalla ovat kaikkein suurin hiilinielu mitä maalta löytyy. Turvemaat ovat kuitenkin herkässä tasapainossa ja pienkin ekosysteemin muutos, saa ne muuttumaan hiilinieluista emittoijiksi. Suomi on yksi maailman suurimmista turpeen tuottajista ja käyttääkin noin 7 % turvetta omassa energiatuotannossaan.

Turpeen tuotantoa voidaan valvoa Suomessa ja taata turpeennostajille hyvät työolosuhteet ja palkat. Hintana tässä tosin on se, että turvemaita ei voi noin vain uusia, ne vapauttavat jo turpeen keräämisen aikana valtavasti hiilidioksidia sekä turpeen poltoon on todettu olevan energiamuoto, joka tuottaa eniten hiilidioksidipästöjä kaikista energiamuodoista.

Kumpi on siis parempi/pahemi? Se että käytämme muualta tuotua kivihiilitä, koska se on halvempaa ja jonka tuottamisolosuhteita emme voi valvoa mitenkään, vai että tuotamme itse turpeen joka vapauttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä?

Tähän tietenkin nokkelat pienet vihertietäjät toteavat, että lopetetaan kaikki, mutta eihän maailma ole niin yksinkertainen. Jos molemmat energiamuodot lopetettaisiin, puuttuisi suomen energiatuotannosta melkein neljäsosa kun huomioidaan myös turpeen ja kivihiilen oheessa tuotettu lämpö.

Helmikuussa 2010 Suomessa oli 118 tuulivoimalaitosta, joiden laskennallinen tuotantokapasiteetti on 147 MW. Voimalat tuottivat sähköä noin 0,3 % sähkön kokonaiskulutuksesta. Jos siis haluttaiisiin korvata kaikki kivihiili sekä turve pelkällä tuulivoimalla, tulisi se vaatimaan noin 7500 uutta tuulivoimalaitosta.

Tämä ei vielä korvaisi kuin sähköntuotannon osuuden ja lämpo pitäisi jotain kautta kuitenkin saada, koska nyt kaukolämpöverkosta puuttuisi niin suuri osa.

Mikä on siis pienempi paha?

Sehän on vaan gradu.

Gradu.

Teen sitä parhaillani.

Teen siinä Suomen energialähteille riskianalyysiä, jossa tarkastellaan eri energialähteiden tuomia riskejä koko elinkaaren aikana eli vaikutuksia ympäristöön, yleisöön sekä työntekijään. Tuloksiksi siitä pitäisi saada eri energiamuodoille vertailukelpoisia arvoja kuten CO2 päästöt /tuotettu energia,  menetetyt työpäivät/tuotettu energia jne.

Tutkimus on ollut mielenkiintoista ja en itsekään malta odottaa mitä saan tuloksiksi. Gradun olen luvannut palauttaa lokakuun loppuun mennessä eli vajaa 2 kuukautta aikaa vielä tehdä sitä. Nyt olen kuitenkin jo käyttänyt sen tekemiseen täysipäiväisesti kolme kuukautta ja en ymmärrä gradun tuomaa hehkutusta.

Fuksina vielä ajattelin, että miten isoja ja fiksuja vanhemmat opiskelijat olivatkaan, jotka pakersivat gradujensa parissa. Monta vuotta myös ajattelin, että en voi vielä mitenkään tehdä gradua kun en ole tarpeeksi fiksu/hyvä/osaava monessa asissa, jotka oletin osaavani sitten kun teen gradua. Nyt pettymykseni huomaan olevani edelleen se sama henkilö, joka koko ajan kyseenalaistaa omaa osaamista ja kokee olevansa lapsen kengissä suuten tieteilijöiden rinnalla. En ole vieläkään valmis valmistumaan.

Suurin osa tästä ahdistuksesta johtuu yksinkertaisesti yliopiston maalailemista kuvista valmistumisen suhteen. Asia on vähän sama kuin mitä lukiossa tehään. Siellä opettajat tahkovat kolme vuotta ihmisten päähän, kuinka yo-kirjoitukset ovat maailman tärkein asia. Heti kun lukiosta pääsee sitten pois, huomaakin ettei yo-kirjoitusarvosanoilla tai yleensäkään lukion päättötodistuksella, tee mitään. Ainoa asia mihin ne vaikuttavat on korkeakouluun hakiessa. Tämän jälkeen ei kovinkaan montaa tahoa kiinnosta. Sama pätee graduun. Siitä maalaillaan suurta ja mahtavaa kuvaa, siitä tehdään vaikea toteuttaa, kerrotaan että moni jää gradua vaille valmiiksi, sitä pidetään kompastuskivenä ja ne onnekkaat, jotka saavat sen tehtyä, ovat vihdoin valmiita ihmisiä.

Vitsi mitä paskaa. Koko tuo edellinen kappale on vain ihmisten huijaamista. Itse ihmettelen miten helppoa ja kivaa gradun tekeminen onnkaan ollut. Voisin jatkaa sitä pidempään. Voisin kirjoittaa kaksikin gradua. Ehkä kesä myös nyt fysiikan laitoksella töissä toi täytettä tyhjyyteen, jonka sain sen jälkeen kun vaihdoin pois tähtitieteestä ja observatorion väki muutti kumpulaan. En ollut moneen vuoteen tunenut yhteenkuuluvuutta kumpulan henkilökunnan kanssa, koska fysiikan laitoksella jako opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä on paljon suurempi, kuin mitä se tähtitieteen laitoksella oli. Nyt kuitenkin myös yhteenkuuluvuuden tunne palasi ja antoi lisää motivaatiota.

Ihmettelen vielä sitä, että miksi jotenkin oletetaan, että gradu tehdään sitten viimeiseksi, aivan opintojen lopuksi. Itse olisin saanut opiskelumotivaationi palaamaan paljon aikasemmin, jos olisin päässyt tekemään gradua jo aikaisemmin. Se on mukavaa vaihteulua Kumpulan perusopiskelurytmille. Olen vain niin innoissani siitä, että kerrankin saan tehdä jotain muuta kuin pelkkiä laskareita ja labroja. Graduun liittyy enemmän pohjatyötä ja omia laskelmia ja päätelmiä. Sitä tehdessä pääsee tutustumaan fyssan laitoksen mahtavaan tutkijaporukkaan. Gradun tekeminen on ihanaa!

Oma vinkkini kaikille opintojen parissa tuskaileville opiskelijoille onkin se, että älä ota sitä niin vakavasti, se on vain gradu. 

Voiko CV olla iätön ja nimetön?

Työnantaja ei saa kysyä työnhakijan perhesuunnitelmista ja jos kysyy niin ei tarvitse vastata. Myöskään seksuaalinen, uskonnollinen tai poliittinen suuntaumus eivät ole työnantajan asia. Yleensäkään mikään henkilökohtainen ei ole, mutta silti näitä asioita edelleen kysellään. Eteenkin naisilta kysytään perhesuunnitelmista ja tämä näkyykin naisten suuremmassa määräaikaisten työsuhteiden määrässä. Kuitenkin nykyään google ja sosiaalinen media antavat pienelläkin tutkimisella vaikka mitä irti kenestä vain. Silti ehkä karuin asia millä ihmisiä on valittu työhaastatteluun, tuli vastaan viikko sitten. 
Kyseessä oli eräs kunta ja sille valittava työntekijä. Haastatteluun valitsijat arvostelivat hakijoita tietenkin iän, sukupuolen, koulutuksen ja kokemuksen perusteella, mutta kaikkein hälyyttävintä oli, että joku muuten pätevä tyyppi olikin väärää horoskooppimerkkiä. Valitsijat selkeästi olivat päättäneet jo etukäteen, että horoskoopilla oli väliä miten työntekijä sopisi työympäristöön ja millainen persoona hänellä olisi. Ihan sama mitä hakemuksessa luki. Haastatteluun valittiin henkilöt, jotka täyttivät kriteerit siis myös horoskooppimerkkinsä mukaan.
Siis ihan oikeasti!
Valitsijat koostuivat kokonaan naisporukasta. Jotenkin tämäkin on hyvin sukupuolisidonnaista. Nyt vain niin päin, että naiset ovatkin paljon vähemmän suvaitsevia kuin miehet, jos tullaan horoskooppimekkeihin.
Tämän jutun kuultuani tulee sellainen olo, että maailmassa ei voi näköjään enää luottaa ollenkaan siihen työtä saisi jos on kaikin puolin pätevä sekä sopiva hoitamaan hommaa. Näköjään pitää olla oikea tähtimerkkikin.
Miten siis tälläiseen voi puuttua? Pitäisikö työhakemusten olla kokonaan nimettömiä, kuvattomia ja syntymäajattomia? Työtodistukseenkaan ei enää saa laittaa arviointia työn suorittamisesta, ellei työntekijä sitä erikseen pyydä. Mitä jää jäljelle jos CV:stä poistetaan nimi, ikä ja sukupuoli ja työtodistuksetkin ovat vain päivämääriä paperilla? Onko siis CV jo vähän nähty juttu ja olisi aika kehittää joku uusi metodi työnhakijan arvioimiseksi?

Tästä on hyvä lähteä suunnittelemaan syksyn työelämäluentoja.

Edessä elämä ruusuinen

- Miksi ylioppilaita hehkutetan edelleen

Ylioppilaslakki. Se on epämukava ja epäkäytännöllinen. Sitä pidetään oikeastaan vain kerran vuodessa vappuna. Koko lakin hehkutus on oikeastaan vain tiettyä mielikuvaa siitä että ihminen olisi jotenkin parempi kuin muut silloin kun saa valkolakkinsa päähän. Tämäkin tulee ajoilta, jolloin ylioppilas oli jotain vaikka ei olisi muuta tutkintoa tehnyt. Mielikuva valkolakin suuruudesta vallitsee kuitenkin vieläkin eikä tälle ole olemassa oikein mitään oikeaa syytä, vaikka yhteiskunta on muuttunut paljon. Miksi siis ylioppilas on edelleen ihmisten mielikuvissa jotenkin parempi ihminen kuin ammattikoulusta valmistunut?

Sain valkolakkini päähän ensi kertaa keväällä 2004. Fiilis oli mahtava ja pitkällinen koulutyö tuntui nyt selätetyltä. Silloin sitä sitten lakki päässä otti vastaan vieraita ja söi kakkua. Ylioppilaaksi pääseminen on monille nuorille jonkinlainen etappi omassa elämässä. Sen jälkeen lähdetään pois kotoa opiskelemaan. Sen jälkeen ollaan aikuisia. Mutta entäs se toinen puoli koko ikäluokasta?

”Oli edessä elämä ruusuinen, oli takana koulut ja tentit.
Oli kaupasta pikkuisen punastellen nyt ostettu viinit ja kentit.
Mä rinnalla luokan priimuksen kuljin Havis Amandaa kohti
Esplanadia pitkin silloin onnesta itkin ja mun valkoinen lakkini hohti. ”

Lakin arvostus juontaa kuitenkin juuret parin sadan vuoden päähän, jolloin yhdestä kylästä saattoi yksi typpi olla ylioppilas, joka käytti lakkiaan koko kesän. Hän oli selkeästi fiksumpi tyyppi kuin muut, oli sentään oppinut ja kaikkea. Nykyisin ylioppilaaksi pääsee kuitenkin joka kevät noin 30 000 tyyppiä. Tämä on vähän alle puolet saman ikäluokan koosta.  Eli periaatteessa valkolakin saamisessa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Kuitenkin monet tahot vielä ruokkivat valkolakin arvostusta ja pitävät ylioppilaita jonain yli-ihmisinä. Valkolakki päässä on niin helppo keikkua kerran vuodessa pitkin kaivaria ja muistella sitä kun oli nuori ja valmis valloittamaan maailmaa. Ja jos totta puhutaan, niin ylioppilaslakki on vielä aika epämukava hattu, aina hiostaa ja aiheuttaa paksun punaisen painauman keskelle otsaa. Ei kukaan sellaista enää arkikäytössä pitäisi. 

Reilu viikko sitten ammattiin opiskelevat marssivat oman arvostuksensa puolesta. He ottivat kantaa mm. sen puolesta että kaupat ovat edelleen täynnä kortteja ylioppilaille mutta ei ammattikoulusta valmistuneille. Myös kaikki mainokset ruokkivat käsitystämme siitä että ylioppilas olisi jotenkin yli-ihminen, kokoajan heille pitäisi ostaa enemmän ja enemmän lahjoja, ammattiin valmistuvat täysin unohtaen. Jotenkin tämä pistääkin kysymään että miksi se että on kuluttanut kolme vuotta yleissivistävään kouluun on kovempi juttu kuin se että on oikeasti hankkinut itselleen ammatin, jolla voi oikeasti elättää itseään?

”Me säälimme lehdenjakajaa, kun aikaisin tekee hän työtä.
Ylioppilas paremman työpaikan saa valkoisen lakkinsa myötä.
Yönakkeja priimus kuumentaa tänään Kouvolan asemalla.
Ja kun tapasin Pentin, joka maksoi sen kentin,
hän nukkui jo siltojen alla"

”Minä kaipaan Espalle takaisin”, säv. Kaj Chydenius / 1979”

Ja kyllähän sitä oikeasti uskoi vielä lukiossa, että sitten kuin vain valmistuu ja on täysi-ikäinen niin kyllä sitä kesätyönhaku helpottuu. Odotan vieläkin tätä hetkeä. Kerron sitten kun se aika koittaa. 

Katsoin eilen A-studiota, jossa puhuttiin ammattikoulun suosion nousemisesta. Vaikka aiheesta olisi voinut hyvin saada ammattikoulutusta ylistävän aiheen, niin haastattelu silti jotenkin piti ammattikoululaisia tyhmempinä ihmisinä, kuin niitä, jotka menevät lukioihin. Haastatteluissa kysyttiin jonkun ysiluokkalaisen arvosanoja, joka oli menossa ammattikouluun ja hän alkoi nauraa eikä suostunut vastaamaan, samaa kysyttäessä lukioon menevältä, arvosanat olivat kasia ja ysiä. Kun taas kysyttiin syytä miksi mennä lukioon niin vastaus oli aina sama: ”En oikein tiedä mitä muutakaan tekisi.”

Haastattelussa myös tuli todettua että amikseen menevät ovat semmoisia äijiä kun lukioon menee lukutoukat. Ihan niin kuin ihmiset voisi suoraan jakaa näihin ryhmiin. Jutussa myös kerrottiin että monet ihan lukioonkin pätevät nuoret vievät ammattikoululaisilta opintopaikan kun eivät jaksa lähteä haastamaan itseään ja haluavat mennä sieltä missä aita on matalin. Siis anteeksi mitä? Mistä alkaen kaikkien on ollut pakko mennä lukioon?  Miksi ihminen ei saisi kouluttautua siihen ammattiin mitä pitää itselleen mielekkäänä?

Olen toiminut monissa kouluissa sijaisopettajana, mutta noin vuosi sitten heräsin siihen julmaan maailmaan mihin yläkoululaisia opetetaan. Ollessani eräällä tunnilla pari kasiluokkalaista poikaa kiusasi kaveriaan siitä kun hän halusi mennä ammattikouluun johonkin metallialalle. Kysyin siinä sitten pojilta, että miksi te häntä kiusaatte, kun sehän on vain hienoa, jos tietää jo kasiluokalla, mitä haluaa isona tehdä ja ettei se lukio ole mitenkään pakko kenellekään. Luokka hiljeni. Siis oikeasti hiljeni (eivät tehneet sitä kovin usein). Siinä sitten ihmettelin että mitä ja yksi pojista sanoi että olin ensimmäinen opettaja, joka oli kertonut heille että amikseen meneminen on ihan jees. Hetken siinä heidän kanssa jutellessani kävi ilmi että koulussa kaikille on opetettu että vain ne menevät amikseen, jotka eivät pääse lukioon. Eli suoraan sanottuna vain tyhmät ihmiset menevät amikseen.  Käytinpä sitten osan matematiikan tunnistani siihen, että selitin kasiluokkalaisille suomen koulutusjärjestelmää ja että miten ammattikoulustakin voi mennä ammattikorkeaan ja sieltä vaikka yliopistoonkin, jos siltä tuntuu.

Kysyin sitten asiasta vielä myöhemmin koulun opolta, että miksi pojilla oli sellainen käsitys amiksesta. Opo kertoi että tämä on vähän tämmöinen vanhoillinen koulu, jossa niin opetetaan. Olin jotenkin todella järkyttynyt siitä että millaista olisi käydä koulua, jossa kaikki sanovat sinulle että olet tyhmä ja ihan looseri jos et pääse lukioon. Ja jos tämä koulu opetti niin kuinka moni muukin?

Nyt kevään uusien ylioppilaiden myötä onkin hyvä aloittaa oikeasti keskustelu siitä, että miten jatkokoulutuspaikoista oikeastaan opetetaan koululaisille. Eihän kukaan oikeasti koulussa kerro miltä alalta tulet työllistymään tai mistä saamaan eniten palkkaa tai missä on huonoimmat työehdot. Vuonna 2014 tulee voimaan laki jolloin ensi kertaa korkeakoulupaikkaa hakevat otetaan eri kiintiöissä kuin alan vaihtajat. Eli jos olet mennyt yläasteelta suoraan lukioon ja sieltä suoraan yliopistoon miettimättä sen enempää omaa työllistymistä tai tulevaisuutta, niin alan vaihtaminen tulee olemaan kahta vaikeampaa kuin ennen. Jo peruskouluun pitäisi sisältyä työelämää varten valmistavaa opetusta, jotta jo yläkoululainen oppisi, mitä kaikkea hän voi opiskella ja miten.

Eli nyt sanoisin että se tyyppi joka jo yläasteella tiesi, mitä haluaa isona tehdä, on kyllä tässä juttussa voittaja. Se, että tekee elämässään sitä mistä itse pitää, onkin kaikkein tärkein asia, joka auttaa meitä jaksamaan vielä pitkään. Toivotankin onnea ja menestystä kaikille, jotka saavat tutkintonsa tänä keväänä, sekä ammattikoululaisille että ylioppilaille. 

Ylioppilas vuosimallia 2004. 

Fyysikkotyttö! - Usko itseesi!

Valitettavasti olen jälleen saanut huomata saman ilmiön, joka toistuu vuosi vuodelta. Sen miten monet tytöt kokevatkaan fysiikan opiskelun todella raskaaksi. Monet fuksit tuntuvat olevan valmiita luovuttamaan jo ennen ensimmäisen vuoden kevättä. Ongelma tuntuu olevan nimen omaan naispuolisilla opiskelijoilla ja en yhtään ihmettele, koska (ei nyt millään pahalla ja anteeksi kun yleistän) miesfyysikoiden maailma, jossa ihmisillä on välillä melkein kilpailu siitä kuka osaa päteä asiasta eniten, voi tuntua todella vaikealta päästä sisään.

Itselläni on ollut vahva tukiverkosto koko opiskeluajan. Mahtavat ystävät, joiden kanssa olen jakanut stressin, ilot, surut sekä laskarit, labrat ja selkkarit. Tämä pieni porukka on kuitenkin koostunut kokonaan naisista. Opiskelemme kaikki eri pääaineita mutta samalla laitoksella. Ja siis vaikka itsellänikin suurin osa opiskelukavereista taitaa olla miespuoleisia niin oma pieni tyttöverkosto on kyllä auttanut paljon opiskelussa.

Perustinkin ensimmäisen naisverkostoni 2006 kun juttelimme yliopistofyysikko-teekkarifyysikko porukalla siitä miten vaikeaa on välillä olla nainen miesvaltaisella alalla. Tämän seurauksena syntyi irkkikanava !naistensauna, joka toimi jokusen vuosia. Järjestimme myös tyttöjeniltoja niin Otaniemessä kuin dommalla Benitassa. Näissä tapahtumissa jaoimme omia mietteitä siitä millaista on opiskella alalla, joka edelleen mielletään miesten alaksi, vaikka sukupuolijakauma tasautuukin vuosi vuodelta. !naistensauna oli kuitenkin mahtava tukiverkosto, joiden kanssa saattoi välillä ihmetellä miestenlogiikkaa tai järjestää pyjamabileitä.

Nyt olen huomannut että !naistensaunalle olisi taas käyttöä. Ei oikeastaan enää niin kovasti itseni kohdalla vaan nuorempien fyysikkotyttöjen osalta. Juttelin syksyllä pitkään yhden fyysikkotytön kanssa opiskelusta ja tyttö sanoi minulle että "ihana jutella jonkun vanhemman opiskelijan kanssa." Tällöin tajusin miten paljon yliopistolla kaivattaisiinkaan mentorointia eli edes jotain juttuseuraa silloin kun oma usko opiskeluun ei vain riitä.

Olen ollut aikaisemminkin jo sitä mieltä että tuutorointia voisi laajentaa kattamaan muitakin vaiheita opiskelussa, kuin vain fuksivuoden alkua. Tuutorit opastavat fuksit lähinnä opiskelijaelämään ja opettavat perusasiat miten kursseille pääsee ja että laskareita kannattaa tehdä. Mentorin tarkoituksena olisi olla joku vanhempi opiskelija tai jo valmistunut vanha aktiivi, joka voisi "jakaa viisauttaan" nuorempien parissa. Viisaudella tarkoitan nyt asioita, mitä ei opi kuin itse sen huomaamalla. Kuten, että fysiikan laitoksen peruskursseista kukaan ei koskaan ymmärrä mitään sähkömagnetismista, että mekaniikka vain aina tuntuu olevan yhtä tylsää ja että monesti opiskelu muuttuu mielekkäämmäksi vasta syventävissä opinnoissa. Myös yleensä sen uskon luominen opiskelijoihin, että kaikilla on joskus vaikeaa ja että kaikkea ei tarvitse osata.

Jokaisella vuosikurssilla on kuitenkin aina muutama tyyppi, jotka tuntuvat olevan aina äänessä ja osaavan aina kaiken. Tällöin helposti tulee sellainen olo, että ei osaa itse mitään. Useimmat kumpulalaisetkin ovat olleet huippuoppilaita vielä lukiossa ja yliopistossa ihmetyttää kun erinomaisten arvosanojen saaminen onkin paljon paljon vaikeampaa. Haluankin muistuttaa, että ei kukaan tule niiden arvosanojen perään myöhemmin kyselemään kun on maisterin paperit kädessä. Kuten ei ketään ole kiinnostanut ylioppilasarvosanat sen jälkeen kun pääsi opiskelemaan.

Se idea mikä tässä on nyt taustalla on luoda fyysikkotyttöverkosto, jossa tarkoituksena olisi saada eri fysiikan aloilta jo pidemmälle ehtineitä opiskelijoita tai valmistuneita sekä nuorempia opiskelijoita, jotka haluavat tietää miten oikeastaan opiskelussa selviää niin pitkälle.

"Onpas helpottavaa kuulla jonkun sanovan noin."
"Ihana jutella jonkun vanhemman opiskelijan kanssa"
"Onneksi sain puhuttua sun kanssa"
Nämä ovat kommentteja mitä olen nyt vuoden aikana kuullut kun olen jutellut nuorempien fyysikkonaisten kanssa. Haluaisin laajentaa tätä, jotta kukaan ei tuntisi jäävänsä yksin ja että jokaisella olisi oma tukiverkosto, johon tukeutua. Lähde siis mukaan ja luodaan yhdessä uusi naistensauna!

(Ja sitten ennen kuin kukaan miespuoleinen lähtee tätä dissaamaan, miten on käynyt joka kerta kun ehdotetaan jotain sukupuoliriippuvaista asiaa niin kannustan tekemään aivan saman. Olen aivan varma että fyysikkopojissakin löytyy kasa ujoja pieniä fukseja, jotka kaipaisivat jotakuta joka osaisi rohkaista opiskelemaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa tälläinen on osa fysiikan laitosta, mutta siihen asti joudumme turvautumaan omaan osaamiseemme)