Gradu.
Teen sitä parhaillani.
Teen siinä Suomen energialähteille riskianalyysiä, jossa tarkastellaan eri energialähteiden tuomia riskejä koko elinkaaren aikana eli vaikutuksia ympäristöön, yleisöön sekä työntekijään. Tuloksiksi siitä pitäisi saada eri energiamuodoille vertailukelpoisia arvoja kuten CO2 päästöt /tuotettu energia, menetetyt työpäivät/tuotettu energia jne.
Tutkimus on ollut mielenkiintoista ja en itsekään malta odottaa mitä saan tuloksiksi. Gradun olen luvannut palauttaa lokakuun loppuun mennessä eli vajaa 2 kuukautta aikaa vielä tehdä sitä. Nyt olen kuitenkin jo käyttänyt sen tekemiseen täysipäiväisesti kolme kuukautta ja en ymmärrä gradun tuomaa hehkutusta.
Fuksina vielä ajattelin, että miten isoja ja fiksuja vanhemmat opiskelijat olivatkaan, jotka pakersivat gradujensa parissa. Monta vuotta myös ajattelin, että en voi vielä mitenkään tehdä gradua kun en ole tarpeeksi fiksu/hyvä/osaava monessa asissa, jotka oletin osaavani sitten kun teen gradua. Nyt pettymykseni huomaan olevani edelleen se sama henkilö, joka koko ajan kyseenalaistaa omaa osaamista ja kokee olevansa lapsen kengissä suuten tieteilijöiden rinnalla. En ole vieläkään valmis valmistumaan.
Suurin osa tästä ahdistuksesta johtuu yksinkertaisesti yliopiston maalailemista kuvista valmistumisen suhteen. Asia on vähän sama kuin mitä lukiossa tehään. Siellä opettajat tahkovat kolme vuotta ihmisten päähän, kuinka yo-kirjoitukset ovat maailman tärkein asia. Heti kun lukiosta pääsee sitten pois, huomaakin ettei yo-kirjoitusarvosanoilla tai yleensäkään lukion päättötodistuksella, tee mitään. Ainoa asia mihin ne vaikuttavat on korkeakouluun hakiessa. Tämän jälkeen ei kovinkaan montaa tahoa kiinnosta. Sama pätee graduun. Siitä maalaillaan suurta ja mahtavaa kuvaa, siitä tehdään vaikea toteuttaa, kerrotaan että moni jää gradua vaille valmiiksi, sitä pidetään kompastuskivenä ja ne onnekkaat, jotka saavat sen tehtyä, ovat vihdoin valmiita ihmisiä.
Vitsi mitä paskaa. Koko tuo edellinen kappale on vain ihmisten huijaamista. Itse ihmettelen miten helppoa ja kivaa gradun tekeminen onnkaan ollut. Voisin jatkaa sitä pidempään. Voisin kirjoittaa kaksikin gradua. Ehkä kesä myös nyt fysiikan laitoksella töissä toi täytettä tyhjyyteen, jonka sain sen jälkeen kun vaihdoin pois tähtitieteestä ja observatorion väki muutti kumpulaan. En ollut moneen vuoteen tunenut yhteenkuuluvuutta kumpulan henkilökunnan kanssa, koska fysiikan laitoksella jako opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä on paljon suurempi, kuin mitä se tähtitieteen laitoksella oli. Nyt kuitenkin myös yhteenkuuluvuuden tunne palasi ja antoi lisää motivaatiota.
Ihmettelen vielä sitä, että miksi jotenkin oletetaan, että gradu tehdään sitten viimeiseksi, aivan opintojen lopuksi. Itse olisin saanut opiskelumotivaationi palaamaan paljon aikasemmin, jos olisin päässyt tekemään gradua jo aikaisemmin. Se on mukavaa vaihteulua Kumpulan perusopiskelurytmille. Olen vain niin innoissani siitä, että kerrankin saan tehdä jotain muuta kuin pelkkiä laskareita ja labroja. Graduun liittyy enemmän pohjatyötä ja omia laskelmia ja päätelmiä. Sitä tehdessä pääsee tutustumaan fyssan laitoksen mahtavaan tutkijaporukkaan. Gradun tekeminen on ihanaa!
Oma vinkkini kaikille opintojen parissa tuskaileville opiskelijoille onkin se, että älä ota sitä niin vakavasti, se on vain gradu.
Teen sitä parhaillani.
Teen siinä Suomen energialähteille riskianalyysiä, jossa tarkastellaan eri energialähteiden tuomia riskejä koko elinkaaren aikana eli vaikutuksia ympäristöön, yleisöön sekä työntekijään. Tuloksiksi siitä pitäisi saada eri energiamuodoille vertailukelpoisia arvoja kuten CO2 päästöt /tuotettu energia, menetetyt työpäivät/tuotettu energia jne.
Tutkimus on ollut mielenkiintoista ja en itsekään malta odottaa mitä saan tuloksiksi. Gradun olen luvannut palauttaa lokakuun loppuun mennessä eli vajaa 2 kuukautta aikaa vielä tehdä sitä. Nyt olen kuitenkin jo käyttänyt sen tekemiseen täysipäiväisesti kolme kuukautta ja en ymmärrä gradun tuomaa hehkutusta.
Fuksina vielä ajattelin, että miten isoja ja fiksuja vanhemmat opiskelijat olivatkaan, jotka pakersivat gradujensa parissa. Monta vuotta myös ajattelin, että en voi vielä mitenkään tehdä gradua kun en ole tarpeeksi fiksu/hyvä/osaava monessa asissa, jotka oletin osaavani sitten kun teen gradua. Nyt pettymykseni huomaan olevani edelleen se sama henkilö, joka koko ajan kyseenalaistaa omaa osaamista ja kokee olevansa lapsen kengissä suuten tieteilijöiden rinnalla. En ole vieläkään valmis valmistumaan.
Suurin osa tästä ahdistuksesta johtuu yksinkertaisesti yliopiston maalailemista kuvista valmistumisen suhteen. Asia on vähän sama kuin mitä lukiossa tehään. Siellä opettajat tahkovat kolme vuotta ihmisten päähän, kuinka yo-kirjoitukset ovat maailman tärkein asia. Heti kun lukiosta pääsee sitten pois, huomaakin ettei yo-kirjoitusarvosanoilla tai yleensäkään lukion päättötodistuksella, tee mitään. Ainoa asia mihin ne vaikuttavat on korkeakouluun hakiessa. Tämän jälkeen ei kovinkaan montaa tahoa kiinnosta. Sama pätee graduun. Siitä maalaillaan suurta ja mahtavaa kuvaa, siitä tehdään vaikea toteuttaa, kerrotaan että moni jää gradua vaille valmiiksi, sitä pidetään kompastuskivenä ja ne onnekkaat, jotka saavat sen tehtyä, ovat vihdoin valmiita ihmisiä.
Vitsi mitä paskaa. Koko tuo edellinen kappale on vain ihmisten huijaamista. Itse ihmettelen miten helppoa ja kivaa gradun tekeminen onnkaan ollut. Voisin jatkaa sitä pidempään. Voisin kirjoittaa kaksikin gradua. Ehkä kesä myös nyt fysiikan laitoksella töissä toi täytettä tyhjyyteen, jonka sain sen jälkeen kun vaihdoin pois tähtitieteestä ja observatorion väki muutti kumpulaan. En ollut moneen vuoteen tunenut yhteenkuuluvuutta kumpulan henkilökunnan kanssa, koska fysiikan laitoksella jako opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä on paljon suurempi, kuin mitä se tähtitieteen laitoksella oli. Nyt kuitenkin myös yhteenkuuluvuuden tunne palasi ja antoi lisää motivaatiota.
Ihmettelen vielä sitä, että miksi jotenkin oletetaan, että gradu tehdään sitten viimeiseksi, aivan opintojen lopuksi. Itse olisin saanut opiskelumotivaationi palaamaan paljon aikasemmin, jos olisin päässyt tekemään gradua jo aikaisemmin. Se on mukavaa vaihteulua Kumpulan perusopiskelurytmille. Olen vain niin innoissani siitä, että kerrankin saan tehdä jotain muuta kuin pelkkiä laskareita ja labroja. Graduun liittyy enemmän pohjatyötä ja omia laskelmia ja päätelmiä. Sitä tehdessä pääsee tutustumaan fyssan laitoksen mahtavaan tutkijaporukkaan. Gradun tekeminen on ihanaa!
Oma vinkkini kaikille opintojen parissa tuskaileville opiskelijoille onkin se, että älä ota sitä niin vakavasti, se on vain gradu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti