Edessä elämä ruusuinen

- Miksi ylioppilaita hehkutetan edelleen

Ylioppilaslakki. Se on epämukava ja epäkäytännöllinen. Sitä pidetään oikeastaan vain kerran vuodessa vappuna. Koko lakin hehkutus on oikeastaan vain tiettyä mielikuvaa siitä että ihminen olisi jotenkin parempi kuin muut silloin kun saa valkolakkinsa päähän. Tämäkin tulee ajoilta, jolloin ylioppilas oli jotain vaikka ei olisi muuta tutkintoa tehnyt. Mielikuva valkolakin suuruudesta vallitsee kuitenkin vieläkin eikä tälle ole olemassa oikein mitään oikeaa syytä, vaikka yhteiskunta on muuttunut paljon. Miksi siis ylioppilas on edelleen ihmisten mielikuvissa jotenkin parempi ihminen kuin ammattikoulusta valmistunut?

Sain valkolakkini päähän ensi kertaa keväällä 2004. Fiilis oli mahtava ja pitkällinen koulutyö tuntui nyt selätetyltä. Silloin sitä sitten lakki päässä otti vastaan vieraita ja söi kakkua. Ylioppilaaksi pääseminen on monille nuorille jonkinlainen etappi omassa elämässä. Sen jälkeen lähdetään pois kotoa opiskelemaan. Sen jälkeen ollaan aikuisia. Mutta entäs se toinen puoli koko ikäluokasta?

”Oli edessä elämä ruusuinen, oli takana koulut ja tentit.
Oli kaupasta pikkuisen punastellen nyt ostettu viinit ja kentit.
Mä rinnalla luokan priimuksen kuljin Havis Amandaa kohti
Esplanadia pitkin silloin onnesta itkin ja mun valkoinen lakkini hohti. ”

Lakin arvostus juontaa kuitenkin juuret parin sadan vuoden päähän, jolloin yhdestä kylästä saattoi yksi typpi olla ylioppilas, joka käytti lakkiaan koko kesän. Hän oli selkeästi fiksumpi tyyppi kuin muut, oli sentään oppinut ja kaikkea. Nykyisin ylioppilaaksi pääsee kuitenkin joka kevät noin 30 000 tyyppiä. Tämä on vähän alle puolet saman ikäluokan koosta.  Eli periaatteessa valkolakin saamisessa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Kuitenkin monet tahot vielä ruokkivat valkolakin arvostusta ja pitävät ylioppilaita jonain yli-ihmisinä. Valkolakki päässä on niin helppo keikkua kerran vuodessa pitkin kaivaria ja muistella sitä kun oli nuori ja valmis valloittamaan maailmaa. Ja jos totta puhutaan, niin ylioppilaslakki on vielä aika epämukava hattu, aina hiostaa ja aiheuttaa paksun punaisen painauman keskelle otsaa. Ei kukaan sellaista enää arkikäytössä pitäisi. 

Reilu viikko sitten ammattiin opiskelevat marssivat oman arvostuksensa puolesta. He ottivat kantaa mm. sen puolesta että kaupat ovat edelleen täynnä kortteja ylioppilaille mutta ei ammattikoulusta valmistuneille. Myös kaikki mainokset ruokkivat käsitystämme siitä että ylioppilas olisi jotenkin yli-ihminen, kokoajan heille pitäisi ostaa enemmän ja enemmän lahjoja, ammattiin valmistuvat täysin unohtaen. Jotenkin tämä pistääkin kysymään että miksi se että on kuluttanut kolme vuotta yleissivistävään kouluun on kovempi juttu kuin se että on oikeasti hankkinut itselleen ammatin, jolla voi oikeasti elättää itseään?

”Me säälimme lehdenjakajaa, kun aikaisin tekee hän työtä.
Ylioppilas paremman työpaikan saa valkoisen lakkinsa myötä.
Yönakkeja priimus kuumentaa tänään Kouvolan asemalla.
Ja kun tapasin Pentin, joka maksoi sen kentin,
hän nukkui jo siltojen alla"

”Minä kaipaan Espalle takaisin”, säv. Kaj Chydenius / 1979”

Ja kyllähän sitä oikeasti uskoi vielä lukiossa, että sitten kuin vain valmistuu ja on täysi-ikäinen niin kyllä sitä kesätyönhaku helpottuu. Odotan vieläkin tätä hetkeä. Kerron sitten kun se aika koittaa. 

Katsoin eilen A-studiota, jossa puhuttiin ammattikoulun suosion nousemisesta. Vaikka aiheesta olisi voinut hyvin saada ammattikoulutusta ylistävän aiheen, niin haastattelu silti jotenkin piti ammattikoululaisia tyhmempinä ihmisinä, kuin niitä, jotka menevät lukioihin. Haastatteluissa kysyttiin jonkun ysiluokkalaisen arvosanoja, joka oli menossa ammattikouluun ja hän alkoi nauraa eikä suostunut vastaamaan, samaa kysyttäessä lukioon menevältä, arvosanat olivat kasia ja ysiä. Kun taas kysyttiin syytä miksi mennä lukioon niin vastaus oli aina sama: ”En oikein tiedä mitä muutakaan tekisi.”

Haastattelussa myös tuli todettua että amikseen menevät ovat semmoisia äijiä kun lukioon menee lukutoukat. Ihan niin kuin ihmiset voisi suoraan jakaa näihin ryhmiin. Jutussa myös kerrottiin että monet ihan lukioonkin pätevät nuoret vievät ammattikoululaisilta opintopaikan kun eivät jaksa lähteä haastamaan itseään ja haluavat mennä sieltä missä aita on matalin. Siis anteeksi mitä? Mistä alkaen kaikkien on ollut pakko mennä lukioon?  Miksi ihminen ei saisi kouluttautua siihen ammattiin mitä pitää itselleen mielekkäänä?

Olen toiminut monissa kouluissa sijaisopettajana, mutta noin vuosi sitten heräsin siihen julmaan maailmaan mihin yläkoululaisia opetetaan. Ollessani eräällä tunnilla pari kasiluokkalaista poikaa kiusasi kaveriaan siitä kun hän halusi mennä ammattikouluun johonkin metallialalle. Kysyin siinä sitten pojilta, että miksi te häntä kiusaatte, kun sehän on vain hienoa, jos tietää jo kasiluokalla, mitä haluaa isona tehdä ja ettei se lukio ole mitenkään pakko kenellekään. Luokka hiljeni. Siis oikeasti hiljeni (eivät tehneet sitä kovin usein). Siinä sitten ihmettelin että mitä ja yksi pojista sanoi että olin ensimmäinen opettaja, joka oli kertonut heille että amikseen meneminen on ihan jees. Hetken siinä heidän kanssa jutellessani kävi ilmi että koulussa kaikille on opetettu että vain ne menevät amikseen, jotka eivät pääse lukioon. Eli suoraan sanottuna vain tyhmät ihmiset menevät amikseen.  Käytinpä sitten osan matematiikan tunnistani siihen, että selitin kasiluokkalaisille suomen koulutusjärjestelmää ja että miten ammattikoulustakin voi mennä ammattikorkeaan ja sieltä vaikka yliopistoonkin, jos siltä tuntuu.

Kysyin sitten asiasta vielä myöhemmin koulun opolta, että miksi pojilla oli sellainen käsitys amiksesta. Opo kertoi että tämä on vähän tämmöinen vanhoillinen koulu, jossa niin opetetaan. Olin jotenkin todella järkyttynyt siitä että millaista olisi käydä koulua, jossa kaikki sanovat sinulle että olet tyhmä ja ihan looseri jos et pääse lukioon. Ja jos tämä koulu opetti niin kuinka moni muukin?

Nyt kevään uusien ylioppilaiden myötä onkin hyvä aloittaa oikeasti keskustelu siitä, että miten jatkokoulutuspaikoista oikeastaan opetetaan koululaisille. Eihän kukaan oikeasti koulussa kerro miltä alalta tulet työllistymään tai mistä saamaan eniten palkkaa tai missä on huonoimmat työehdot. Vuonna 2014 tulee voimaan laki jolloin ensi kertaa korkeakoulupaikkaa hakevat otetaan eri kiintiöissä kuin alan vaihtajat. Eli jos olet mennyt yläasteelta suoraan lukioon ja sieltä suoraan yliopistoon miettimättä sen enempää omaa työllistymistä tai tulevaisuutta, niin alan vaihtaminen tulee olemaan kahta vaikeampaa kuin ennen. Jo peruskouluun pitäisi sisältyä työelämää varten valmistavaa opetusta, jotta jo yläkoululainen oppisi, mitä kaikkea hän voi opiskella ja miten.

Eli nyt sanoisin että se tyyppi joka jo yläasteella tiesi, mitä haluaa isona tehdä, on kyllä tässä juttussa voittaja. Se, että tekee elämässään sitä mistä itse pitää, onkin kaikkein tärkein asia, joka auttaa meitä jaksamaan vielä pitkään. Toivotankin onnea ja menestystä kaikille, jotka saavat tutkintonsa tänä keväänä, sekä ammattikoululaisille että ylioppilaille. 

Ylioppilas vuosimallia 2004.