Pienempi paha - Turve vai kivihiili?

Kuten moni tietääkin, teen gradua liittyen Suomen energialähteisiin. Aihe on monipuolinen ja kiinnostava, mutta välillä eksyn itsekin tieltä. Fyysikkona minun haluttaisiin kirjoittavan rankkaa faktaa, joka perustuu kokonaan tutkittuihin asioihin ja itsekin haluan graduni sisältävän vain näitä asioita. Moni asia mitä tutkin, kuitenkin herättää väkisin pohdiskelua siitä millainen maailma tulee olemaan 50 vuoden päästä.

Ensimmäinen asia, jota jäin pidemmäksi aikaa pohtimaan oli kivihiili vs turve. Kivihiiltä käytetään sähkön tuotannossa 14,1 prosenttia kokonaisenergian tuotannosta. Kivihiili on uusiutumaton luonnonvara, joka ei kuitenkaan ihan heti ole vielä loppumassa. Kivihiili jo yllätys, yllätys nimensäkin mukaan sisältää hiiltä ja sitä poltettaessa vapautuu suuret määrät hiilidioksidia sekä muita kasvihuonekaasuja. Kivihiilen polttaminen tuottaakin maailman mittakaavalla noin puolet fossiilisten polttoaineiden tuottamista hiilidioksidipäästöistä, olleen yksi maailman suurimmista hiilidioksidipäästöjen lähteestä

Kivihiiltä ei kuitenkaan Suomessa louhita, vaan se tuodaan ulkomailta, joista suurimpina toimitajina ovat Venäjä, Puola, Kazastan Australia ja USA.[Tullin ulkomaankaupan tilasto] Venäjä ehdottomasti ykköstoimittajana. Kun suomalaisilta energiayhtöiltä kysyttiin, mistä he ostavat kivihiilensä, niin ainoastaan Fortum osasi kertoa tarkkaan mistä se hankki raakaenergiansa. Muiden vastaukset olivat tylyjä ja monet eivät tienneet alkuperää ollenkaan tai suostuneet kertomaan [Finwatch]

Yksi suurimmista kivihiilikaivoksista sijaistsee Venäjällä Etelä-Siperiassa Kuzbassissa. Jos mediaa seuraa ahkerasti, voi huomata, että kaivoshommat eivät ole mitenkään turvallista puuhaa. Kiinassa kaivosmiehen ammatin on todettu olevan maailman vaarallisin työ. Kaivostyöntekijät altistuvat jatkuvasti kaivoksista tulevalle pölylle sekä joutuvat olemaan jatkuvan romahdusvaaran varassa. Esimerkiksi Helsingin sanomat uutisoi viimeksi keväällä 2010 venäjällä sattuneesta kaivosturmasta, joka on sama tehdas, josta Suomeen tuleva kivihiili tulee.

Onko siis oikein, että muiden maiden työntekijät riskeeraavat itsensä Suomen energiatuotannon takia?

Yksi vaihtoehto tälle onkin Suomen ainoa kivihiiltä vastaava varanto eli turve. Turve on oikeastaan hyvin hyvin hitaasti uusiutuvaa luonnonvaraa mutta nyt puhutaan tuhansista vuosista. Turvetta muodostuu alle 1 mm vuodessa eli en laskisi sen olevan uusiutuva luonnonvara.

Turvemaat kattavat maailman pinta-alasta vain 3 prosenttia, mutta samalla ovat kaikkein suurin hiilinielu mitä maalta löytyy. Turvemaat ovat kuitenkin herkässä tasapainossa ja pienkin ekosysteemin muutos, saa ne muuttumaan hiilinieluista emittoijiksi. Suomi on yksi maailman suurimmista turpeen tuottajista ja käyttääkin noin 7 % turvetta omassa energiatuotannossaan.

Turpeen tuotantoa voidaan valvoa Suomessa ja taata turpeennostajille hyvät työolosuhteet ja palkat. Hintana tässä tosin on se, että turvemaita ei voi noin vain uusia, ne vapauttavat jo turpeen keräämisen aikana valtavasti hiilidioksidia sekä turpeen poltoon on todettu olevan energiamuoto, joka tuottaa eniten hiilidioksidipästöjä kaikista energiamuodoista.

Kumpi on siis parempi/pahemi? Se että käytämme muualta tuotua kivihiilitä, koska se on halvempaa ja jonka tuottamisolosuhteita emme voi valvoa mitenkään, vai että tuotamme itse turpeen joka vapauttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä?

Tähän tietenkin nokkelat pienet vihertietäjät toteavat, että lopetetaan kaikki, mutta eihän maailma ole niin yksinkertainen. Jos molemmat energiamuodot lopetettaisiin, puuttuisi suomen energiatuotannosta melkein neljäsosa kun huomioidaan myös turpeen ja kivihiilen oheessa tuotettu lämpö.

Helmikuussa 2010 Suomessa oli 118 tuulivoimalaitosta, joiden laskennallinen tuotantokapasiteetti on 147 MW. Voimalat tuottivat sähköä noin 0,3 % sähkön kokonaiskulutuksesta. Jos siis haluttaiisiin korvata kaikki kivihiili sekä turve pelkällä tuulivoimalla, tulisi se vaatimaan noin 7500 uutta tuulivoimalaitosta.

Tämä ei vielä korvaisi kuin sähköntuotannon osuuden ja lämpo pitäisi jotain kautta kuitenkin saada, koska nyt kaukolämpöverkosta puuttuisi niin suuri osa.

Mikä on siis pienempi paha?

Sehän on vaan gradu.

Gradu.

Teen sitä parhaillani.

Teen siinä Suomen energialähteille riskianalyysiä, jossa tarkastellaan eri energialähteiden tuomia riskejä koko elinkaaren aikana eli vaikutuksia ympäristöön, yleisöön sekä työntekijään. Tuloksiksi siitä pitäisi saada eri energiamuodoille vertailukelpoisia arvoja kuten CO2 päästöt /tuotettu energia,  menetetyt työpäivät/tuotettu energia jne.

Tutkimus on ollut mielenkiintoista ja en itsekään malta odottaa mitä saan tuloksiksi. Gradun olen luvannut palauttaa lokakuun loppuun mennessä eli vajaa 2 kuukautta aikaa vielä tehdä sitä. Nyt olen kuitenkin jo käyttänyt sen tekemiseen täysipäiväisesti kolme kuukautta ja en ymmärrä gradun tuomaa hehkutusta.

Fuksina vielä ajattelin, että miten isoja ja fiksuja vanhemmat opiskelijat olivatkaan, jotka pakersivat gradujensa parissa. Monta vuotta myös ajattelin, että en voi vielä mitenkään tehdä gradua kun en ole tarpeeksi fiksu/hyvä/osaava monessa asissa, jotka oletin osaavani sitten kun teen gradua. Nyt pettymykseni huomaan olevani edelleen se sama henkilö, joka koko ajan kyseenalaistaa omaa osaamista ja kokee olevansa lapsen kengissä suuten tieteilijöiden rinnalla. En ole vieläkään valmis valmistumaan.

Suurin osa tästä ahdistuksesta johtuu yksinkertaisesti yliopiston maalailemista kuvista valmistumisen suhteen. Asia on vähän sama kuin mitä lukiossa tehään. Siellä opettajat tahkovat kolme vuotta ihmisten päähän, kuinka yo-kirjoitukset ovat maailman tärkein asia. Heti kun lukiosta pääsee sitten pois, huomaakin ettei yo-kirjoitusarvosanoilla tai yleensäkään lukion päättötodistuksella, tee mitään. Ainoa asia mihin ne vaikuttavat on korkeakouluun hakiessa. Tämän jälkeen ei kovinkaan montaa tahoa kiinnosta. Sama pätee graduun. Siitä maalaillaan suurta ja mahtavaa kuvaa, siitä tehdään vaikea toteuttaa, kerrotaan että moni jää gradua vaille valmiiksi, sitä pidetään kompastuskivenä ja ne onnekkaat, jotka saavat sen tehtyä, ovat vihdoin valmiita ihmisiä.

Vitsi mitä paskaa. Koko tuo edellinen kappale on vain ihmisten huijaamista. Itse ihmettelen miten helppoa ja kivaa gradun tekeminen onnkaan ollut. Voisin jatkaa sitä pidempään. Voisin kirjoittaa kaksikin gradua. Ehkä kesä myös nyt fysiikan laitoksella töissä toi täytettä tyhjyyteen, jonka sain sen jälkeen kun vaihdoin pois tähtitieteestä ja observatorion väki muutti kumpulaan. En ollut moneen vuoteen tunenut yhteenkuuluvuutta kumpulan henkilökunnan kanssa, koska fysiikan laitoksella jako opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä on paljon suurempi, kuin mitä se tähtitieteen laitoksella oli. Nyt kuitenkin myös yhteenkuuluvuuden tunne palasi ja antoi lisää motivaatiota.

Ihmettelen vielä sitä, että miksi jotenkin oletetaan, että gradu tehdään sitten viimeiseksi, aivan opintojen lopuksi. Itse olisin saanut opiskelumotivaationi palaamaan paljon aikasemmin, jos olisin päässyt tekemään gradua jo aikaisemmin. Se on mukavaa vaihteulua Kumpulan perusopiskelurytmille. Olen vain niin innoissani siitä, että kerrankin saan tehdä jotain muuta kuin pelkkiä laskareita ja labroja. Graduun liittyy enemmän pohjatyötä ja omia laskelmia ja päätelmiä. Sitä tehdessä pääsee tutustumaan fyssan laitoksen mahtavaan tutkijaporukkaan. Gradun tekeminen on ihanaa!

Oma vinkkini kaikille opintojen parissa tuskaileville opiskelijoille onkin se, että älä ota sitä niin vakavasti, se on vain gradu.