Tiede ja politiikka tulee erottaa

Luin Ylen uutisen, jonka mukaan  tiede kärsii uskottavuuden menettämisestä nettikeskustelijoiden vuoksi.
Uutinen ei periaatteessa ole mitään uutta.  Nettikeskustelijat ja trollit ovat jo vuosia olleet vakiotavaraa, joka seuraa perässä kaikkialle missä voi provosoida asiasta.. Kommentointimahdollisuuden poistaminen taas saa netin vihaiseksi ja sitä kritisoidaan sillä, että kaikkienhan kuuluu ottaa vastaan kritiikkiä. Yksi tunnetuimmista tieteen popularisointiin keskittyneistä tiedelehdistä poistikin taannoin juttujensa kommentoinitmahdollisuuden perustellen tätä sillä, että tiede kärsii uskottavuuden puutteesta. Keväällä myös Tiede -lehden yksi blogaaja jätti bloginsa perustellen, ettei voi jatkaa tieteellisen blogin pitämistä, koska se taas antaa muille saman lehden blogeille oletuksen, että nekin perustuvat tieteeseen.

Tuon Ylen uutisen pohjalta aloin kuitenkin miettiä omaa alaani eli nimen omaan monien trollien rakastamaa ilmakehätiedettä, joka on aerosolifysiikan suurimpia tutkimusaloja. Viime viikolla julkaistiin IPCC:n viimeisin raportti ja raportti sai kritiikkiä jo ennen julkistamistaan. Aikaisemmatkaan IPCCn raportit eivät ole päässeet kritiikittä ja ilmastoasiat tuntuvat nykyään olevan sellaisia, jotka herättävät eniten tunteita, puolesta ja vastaan, ihmisissä.

Olen opiskellut kahta eri fysiikan alaa ja mietin miten ihmisten suhtautuminen onkaan ollut erilaista molempia kohtaan. Aloitetaan ensimmäisestä eli tähtitieteestä.

Muistan, kun kerroin ihmisille opiskelevani tähtitiedettä, sain kahdenlaisia vastauksia. Suurin osa vastauksista oli jotenkin vapaasti ilmaistuna muotoa "wou". Toiset ihmettelivät enemmän ja kertoivat aina olleensa kiinnostuneita tähtitieteestä. Toiset taas pitivät sitä todella siistinä ja vaikeana. Yksi kysymys, joka tuntui toistuvan ihmisten mielessä oli jotain tyyliin "luin juuri että joku iso asteroidi tulee ja tuohoaa vuonna N maan, onko tämä totta". Näihin sai aina vastailla, että eiköhän siitä olisi paljon isommat uutiset jos asia oikeasti olisi näin. Kuitenkin lähes aina tähtitiede tuntui olevan monille jotenkin ihmeellinen asia ja se, että joku oikeasti opiskelee tähtitiedettä, oli mahtavaa (en tiedä olisiko vastaanotto ollut erilainen jos olisin mies, en saa koskaan tietää).

Aerosolifysiikkaan lähdettyäni ihmisten reaktio muuttui jonkin verran. Ensinnäkään kukaan ei tunnu tietävän mikä on aerosoli vaan olen joutunut vastailemaan kommentteihin kuten "liittyykö se deodorantteihin?". Ja vaikka fysiikka on koulussa opetettava aine, niin monella ei tunnu olevan mitään hajua siitä, mitä fysiikka oikeasti on. Kuitenkin sen jälkeen kun on vähän selittänyt miten aerosolit vaikka liittyvät ilmastonmuutokseen, niin alkaa valtava tenttaaminen siitä, että onko ilmastonmuutos huijausta vai ei. Usein olen kyllästymiseen saakka yrittänyt puollustaa tieteellisiä tuloksia, mutta usein tämä on turhaa, jos vastapuoli on päättänyt vastustavansa kaikkea ilmastonmuutokseen liityvää. Nyt mietin, että miksi asia on näin että ilmastotutkimuksesta ihmisillä tuntuu olevan vaikka kuinka sanottavaa kun tähtitiedettä lähinnä pidetään hienona.

Tähtitiede on harmitonta. Se tutkii asiaa, mikä kiinnostaa monia, mutta se ei suoraan vaikuta ihmisten elämään. Ilmakehätieteet taas koetaan ihmisten omaan elämään vaikuttavina asioina. Tässä kuitenkin tulee se ristiriita tieteen puolueellisuudesta. Eli itse tiede ei kehoita ketään tekemään mitään. Sen tarkoituksena on tutkia maailmaa ja oppia ymmärtämään sitä. On kokonaan ihmisestä itsestä kiinni mihin tieteen tuomaa tietoa hyödynnetään. Usein sekoitetaankin itse perustutkimus ja sen myötä luodut suositukset. Esimerkiksi nyt kovan kritiikin kohteeksi joutuva IPCC ei itse tee tutkimusta tai mittauksia vaan kokoaa kaiken saatavilla olevan tiedon yhteen raporttiin ja kirjoittaa sen mahdollisimman ymmärrettävään muotoon.

Miksi sitten ilmastodenialistit hyökkäävät usein tiedettä vastaan? Luultavasti siksi, kun ilmastonmuutos on markkinoitu täysin väärin maailmalle. Ilmastonmuutos on popularisoitu asiaksi, mikä pakottaa ihmisiä muuttamaan elämäntapojaan. Ei saisi ajaa autolla, ei saisi syödä lihaa ja ei saisi lentää Kanarialle lomalla. Kaikki nämä ovat ilmastonmuutoksen syytä ja ei ihmekään miksi osa porukasta mielummin kieltää koko asian kuin tekee muutoksia omaan elämäänsä.

Harvan asian markkinointi yleisölle on niin epäonnistunutta kuin ilmastonmuutoksen. Tämäkin on luultavasti osittain teollisuuden ja poliitikkojen lobbaamisen tulosta. Ilmastonmuutos on sysätty yksilön vastuulle ja ihmisestä on tehty se paha, joka tuhoaa oman ympäristönsä. Osittain yksilönkään vastuuta ei voida unohtaa, mutta loppupeleissä yksilön valinnat ohjautuvat aina jonkin isomman järjestelmän kautta ja siksi ilmaston lämpenemisen torjuminen ei voi olla kokonaan yksilön vastuulla. Kuitenkin media on tehnyt siitä sellaista kuin se olisi.

Nyt pitäisikin miettiä, että miten ilmastonmuutokseen liittyvää keskustelua tulisi viedä eteenpäin, ilman että se syyllistää yksilöitä ja aiheuttaa valtavaa denialistien määrää. Ilmastoon liittyvä tutkimus pitäisi erottaa politiikasta eli tiedostaa tieteen puoluettomuus ja ymmärtää mitä eroa on ilmastonmuutostutkimuksella ja ilmastopolitiikalla. Tutkimuksen kuuluu olla riippumatonta ja sen ei kuulu ottaa kantaa ihmisten elämään. Sen tehtävänä on esittää tutkimusongelmalle ensin tarvittavat mittaukset, sitten tulokset ja lopuksi seuranta. Näin ongelmalle on olemassa tieteellinen selitys, mutta kysymys miten ongelma ratkaistaan jääkin muiden kuin tieteen päätettäväksi.

Haastankin kaikki nyt erottamaan tieteen ja politiikan toisistaan. Jokainen juttu, mikä liittyy johonkin tieteen alaan niin kannattaa lukea kahdesti ja miettiä, onko siinä esitetty tieteellistä faktaa vai onko siinä esitetty myös poliittisia kantoja asiaan reagoimiseksi. Pelkkää tiedettä tekemällä ei vielä maailmaa pelasteta, se on vain väline. Lopullinen ratkaisu löytyykin muualta, mutta tiede auttaa meitä löytämään sinne. 

Ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliset vaikutukset

Kirjoitin tuossa ennen huhtikuun puolivälissä Nörttityttöblogiin ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Tekstin voi käydä lukemassa täältä 

http://geekgirls.fi/wp/ilmastonmuutoksen-yhteiskunnalliset-vaikutukset/

Miten lyhentää opintoaikoja?

Opintotuen rakenteellinen uudistaminen (jälleen kerran) on viime päivinä kuohunut opiskelijapiireissä. Uudessa mallissa yksi ehdotus olisi selkeästi lainapainotteisuuden lisääminen kandivaiheen jälkeen. Tässä ongelmaksi nousisi se, että opiskelijat vain tekevät töitä entistä enemmän opintotuen loppumisen jälkeen. En nyt kuitenkaan ajatellut käyttää aikaa tämän ongelman osoittamiseen, vaan ehdottaa jotain aivan muuta. 

Surullinen tarina kuuluu missä vain korkeakoulussa. Omalla opintoalallani keskustelu menee jotenkin näin:

- Hei, opiskelet siis fysiikkaa, mikä sinusta tulee isona? 

- Työtön, heh heh. 

Tämä ei ihan oikeasti ole hauskaa ja joka paikassa tämä sama vitsi toistuu alasta riippumatta. Eikö hälyytyskellojen pitäisi soida jo heti kun tämmöinen keskustelu alkaa, koska silloin opiskelijoiden usko omaan työllistymiseen on vaakalaudalla. Kaikessa opiskelussa taustalla on pelko siitä, että ei saakaan omalta alalta töitä. Mitä tälle epävarmuudelle pitäisi tehdä?

Olen ammattiliitossa töissä ja joka tammikuussa kierrän ympäri Suomea pitäen infoa kesätyöasioista sekä parin tunnin pituista luentoa yleensäkin työelämäasioista työkaverini kanssa. Tänä vuonna infopisteellämme oli myös monella paikkakunnalla mukana yliopiston urapalvelujen väkeä. Koska välillä infopisteellä on hiljaisempaa niin ehtii jutellakin paljon.

Ei ollut yhtään ainutta paikkakuntaa, jossa keskustelu ei olisi kääntynyt siihen, miten valtava resurssipula urapalveluilla on. Monet kertoivat siitä, miten heillä on vain vähennetty väkeä ja kuinka opiskelijoita olisi enemmän ja enemmän etsimässä urapalvelujen apua. Usein korkeakouluissa on yksi urapalvelun työntekijä useaa tuhatta opiskelijaa kohden. 

Kerrotaan lyhyesti mistä urapalveluissa on kyse. Helsingin yliopiston urapalvelujen etusivulla lukee näin:

• tukee opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden laadukasta sijoittumista työelämään
• tarjoaa työnantajille erilaisia mahdollisuuksia tavoittaa valmistuvat maisterit ja kandidaatit sekä kesä- ja osa-aikatöitä etsivät opiskelijat
• tekee yhteistyötä laitosten ja tiedekuntien kanssa opiskelijoiden työelämävalmiuksien parantamiseksi ja työelämäyhteyksien luomiseksi

Kuullostaa todella hyvältä. Todellisuus kuitenkin on vähän eri. Käytännössä opiskelijoiden työelämäopinnot ovat hyvin suppeat eivätkä sijoitu ollenkaan oikeaan aikaan opintoja. Omassakin tutkinnossa ainoat työelämäopinnot ovat fuksivuonna. FUKSIVUODEN SYKSYLLÄ! Eli ensimmäinen kurssi mitä käy. Kukaan ei muista enää mitään siltä kurssilta viidennen vuoden jälkeen kun pitäisi siirtyä työelämään. Kurssi sisältää eri fysiikan alojen esittelyä, mutta ei kuitenkaan kerro työnhausta akateemisessa työmaailmassa mitään. 

Jotenkin suurin osa kaikesta työelämään valmentautumisesta jätetään siis omille harteille. Urapalveluista voi hakea apua, mutta resurssipulan vuoksi, jonot ovat pitkitä. Monesti uraneuvontaan ja asiakirjojen kommentointiin voi joutua odottamaan pari kuukautta. Kiireisin aika onkin usein kesätöitä hakiessa ja usein ensimmäinen vapaa aika uraneuvojalle menee kesätyönhaun jälkeiselle ajalle, jolloin seuraavaan kesään pitää odottaa yli vuosi. 

Yliopisto ei myöskään opeta yliopiston ulkopuolisesta työelämästä kovinkaan paljoa. Ainoa asia, johon tunnutaan edes jotenkin kannustavan, on jatko-opiskelu. Muista työllistymismahdollisuuksista ei puhuta juuri mitään. Myöskään jatko-opintojen jälkeisestä työelämästä ei kerrota oikein mitään. Moni kaipaisi siinä viimeisenä vuonna jonkinlaista työelämäohjausta, jossa pääsisi tutustumaan siihen mitä oikeasti omalla tutkinnolla voi tehdä. Mitä ovat ne oman alan työt ja mitä on se laadullinen työllistyminen. Usein kysytyin kysymys opiskelijoiden keskuudessa onkin se että minne voin mennä töihin eli ei oikeasti tiedetä mihin tai minkälaiseen työhön omalta alalta valmistutaan. Miten opiskelija voi valmistua jos hän ei tiedä miksikä hän on valmistumassa?

Jos oikeasti halutaan lyhentää opintoaikoja niin listätään opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Tämä alkaa siitä, että jokaisen yliopiston urapalvelujen resursseja lisätään. Jokainen tiedekunta tarvitsisi oma uraneuvojan, joka on perehtynyt juuri tietyn alan työtilanteeseen ja erilaisiin yrityksiin, joihin tiedekunnasta mennään töihin. Nämä uraneuvojat voisivat ylläpitää suhteita paremmin työnantajiin. Osa korkeakouluista osaa tämän, kuten Aalto ja sen näkee jo ulkopuolisessa rahoituksessa. Työelämä tietää mihin sieltä valmistutaan.

Tällä hetkellä erilaiset yritysvierailut ja suhteet ovat pitkälti ainejärjestöjen harteilla ja jos järjestössä ei ole aktiivista työelämätoimintaa, niin moni voi jäädä vaille minkäänlaista kokemusta työelämään sijoittumisesta. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan ainejärjesön harteilla, vaan yliopiston pitäisi tukea siihen myös omasta takaa. Ainejärjestöjen tekemä työ on korvaamatonta, mutta jos ei ole sattunut lähtemään mukaan järjestötoimintaan, voi jäädä kokonaan tästä osasta paitsi. Siksi se ei saisi olla vain ainejärjestön harteilla. Lisäisin siis myös oppiaineen vastuuta työelämäasioissa.

Uraneuvontaa kaivattaisiin myös laitoksilla eli jokaisella laitoksella pitäisi olla oma uraneuvoja, joka olisi läheisesti tekemisissä opintoneuvojan kanssa. Monesti opintoneuvojat ovat hyviä ja osaavat kertoa kaiken opinnoista, mutta uraneuvoja osaisi kertoa mitä kaikkia asioita pitää opiskella jos on jokin tietty työpaikka vaikka mielessä. Uraneuvoja myös osaisi kommentoida työnhakuasiakirjoja ja antaa vinkkejä erilaisista työmahdollisuuksista. Sen tehtävä ei olisi etsiä opiskelijoille töitä, koska se on edelleen jokasen itse selvitettävissä oleva asia, mutta neuvoja osaisi kertoa mahdollisista firmoista, joissa alan opiskelijoita on töissä.

Myös almumnien kautta voitaisi kokeilla mentorointitoimintaa, koska moni opiskelija kaipaisi vähän vanhempaa henkilöä tukemaan omissa valinnoissaan. Vähän vanhemmalla tarkoitan lähempänä opiskeluvuosia olevaa henkilöä kuin lähempänä eläkeikää. Verkostoitumisen on todettu olevan entistä tärkeämpää jo opiskeluaikana ja mentorin kautta voisi saada myös hyviä verkostoja.

Opiskelijat haluavat valmistua ja päästä töihin. Annetaan siihen vain sopivat mahdollisuudet niin kukapa ei haluaisi omalle alalle työllistyä.