Valitettavasti olen jälleen saanut huomata saman ilmiön, joka toistuu vuosi vuodelta. Sen miten monet tytöt kokevatkaan fysiikan opiskelun todella raskaaksi. Monet fuksit tuntuvat olevan valmiita luovuttamaan jo ennen ensimmäisen vuoden kevättä. Ongelma tuntuu olevan nimen omaan naispuolisilla opiskelijoilla ja en yhtään ihmettele, koska (ei nyt millään pahalla ja anteeksi kun yleistän) miesfyysikoiden maailma, jossa ihmisillä on välillä melkein kilpailu siitä kuka osaa päteä asiasta eniten, voi tuntua todella vaikealta päästä sisään.
Itselläni on ollut vahva tukiverkosto koko opiskeluajan. Mahtavat ystävät, joiden kanssa olen jakanut stressin, ilot, surut sekä laskarit, labrat ja selkkarit. Tämä pieni porukka on kuitenkin koostunut kokonaan naisista. Opiskelemme kaikki eri pääaineita mutta samalla laitoksella. Ja siis vaikka itsellänikin suurin osa opiskelukavereista taitaa olla miespuoleisia niin oma pieni tyttöverkosto on kyllä auttanut paljon opiskelussa.
Perustinkin ensimmäisen naisverkostoni 2006 kun juttelimme yliopistofyysikko-teekkarifyysikko porukalla siitä miten vaikeaa on välillä olla nainen miesvaltaisella alalla. Tämän seurauksena syntyi irkkikanava !naistensauna, joka toimi jokusen vuosia. Järjestimme myös tyttöjeniltoja niin Otaniemessä kuin dommalla Benitassa. Näissä tapahtumissa jaoimme omia mietteitä siitä millaista on opiskella alalla, joka edelleen mielletään miesten alaksi, vaikka sukupuolijakauma tasautuukin vuosi vuodelta. !naistensauna oli kuitenkin mahtava tukiverkosto, joiden kanssa saattoi välillä ihmetellä miestenlogiikkaa tai järjestää pyjamabileitä.
Nyt olen huomannut että !naistensaunalle olisi taas käyttöä. Ei oikeastaan enää niin kovasti itseni kohdalla vaan nuorempien fyysikkotyttöjen osalta. Juttelin syksyllä pitkään yhden fyysikkotytön kanssa opiskelusta ja tyttö sanoi minulle että "ihana jutella jonkun vanhemman opiskelijan kanssa." Tällöin tajusin miten paljon yliopistolla kaivattaisiinkaan mentorointia eli edes jotain juttuseuraa silloin kun oma usko opiskeluun ei vain riitä.
Olen ollut aikaisemminkin jo sitä mieltä että tuutorointia voisi laajentaa kattamaan muitakin vaiheita opiskelussa, kuin vain fuksivuoden alkua. Tuutorit opastavat fuksit lähinnä opiskelijaelämään ja opettavat perusasiat miten kursseille pääsee ja että laskareita kannattaa tehdä. Mentorin tarkoituksena olisi olla joku vanhempi opiskelija tai jo valmistunut vanha aktiivi, joka voisi "jakaa viisauttaan" nuorempien parissa. Viisaudella tarkoitan nyt asioita, mitä ei opi kuin itse sen huomaamalla. Kuten, että fysiikan laitoksen peruskursseista kukaan ei koskaan ymmärrä mitään sähkömagnetismista, että mekaniikka vain aina tuntuu olevan yhtä tylsää ja että monesti opiskelu muuttuu mielekkäämmäksi vasta syventävissä opinnoissa. Myös yleensä sen uskon luominen opiskelijoihin, että kaikilla on joskus vaikeaa ja että kaikkea ei tarvitse osata.
Jokaisella vuosikurssilla on kuitenkin aina muutama tyyppi, jotka tuntuvat olevan aina äänessä ja osaavan aina kaiken. Tällöin helposti tulee sellainen olo, että ei osaa itse mitään. Useimmat kumpulalaisetkin ovat olleet huippuoppilaita vielä lukiossa ja yliopistossa ihmetyttää kun erinomaisten arvosanojen saaminen onkin paljon paljon vaikeampaa. Haluankin muistuttaa, että ei kukaan tule niiden arvosanojen perään myöhemmin kyselemään kun on maisterin paperit kädessä. Kuten ei ketään ole kiinnostanut ylioppilasarvosanat sen jälkeen kun pääsi opiskelemaan.
Se idea mikä tässä on nyt taustalla on luoda fyysikkotyttöverkosto, jossa tarkoituksena olisi saada eri fysiikan aloilta jo pidemmälle ehtineitä opiskelijoita tai valmistuneita sekä nuorempia opiskelijoita, jotka haluavat tietää miten oikeastaan opiskelussa selviää niin pitkälle.
"Onpas helpottavaa kuulla jonkun sanovan noin."
"Ihana jutella jonkun vanhemman opiskelijan kanssa"
"Onneksi sain puhuttua sun kanssa"
Nämä ovat kommentteja mitä olen nyt vuoden aikana kuullut kun olen jutellut nuorempien fyysikkonaisten kanssa. Haluaisin laajentaa tätä, jotta kukaan ei tuntisi jäävänsä yksin ja että jokaisella olisi oma tukiverkosto, johon tukeutua. Lähde siis mukaan ja luodaan yhdessä uusi naistensauna!
(Ja sitten ennen kuin kukaan miespuoleinen lähtee tätä dissaamaan, miten on käynyt joka kerta kun ehdotetaan jotain sukupuoliriippuvaista asiaa niin kannustan tekemään aivan saman. Olen aivan varma että fyysikkopojissakin löytyy kasa ujoja pieniä fukseja, jotka kaipaisivat jotakuta joka osaisi rohkaista opiskelemaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa tälläinen on osa fysiikan laitosta, mutta siihen asti joudumme turvautumaan omaan osaamiseemme)
Itselläni on ollut vahva tukiverkosto koko opiskeluajan. Mahtavat ystävät, joiden kanssa olen jakanut stressin, ilot, surut sekä laskarit, labrat ja selkkarit. Tämä pieni porukka on kuitenkin koostunut kokonaan naisista. Opiskelemme kaikki eri pääaineita mutta samalla laitoksella. Ja siis vaikka itsellänikin suurin osa opiskelukavereista taitaa olla miespuoleisia niin oma pieni tyttöverkosto on kyllä auttanut paljon opiskelussa.
Perustinkin ensimmäisen naisverkostoni 2006 kun juttelimme yliopistofyysikko-teekkarifyysikko porukalla siitä miten vaikeaa on välillä olla nainen miesvaltaisella alalla. Tämän seurauksena syntyi irkkikanava !naistensauna, joka toimi jokusen vuosia. Järjestimme myös tyttöjeniltoja niin Otaniemessä kuin dommalla Benitassa. Näissä tapahtumissa jaoimme omia mietteitä siitä millaista on opiskella alalla, joka edelleen mielletään miesten alaksi, vaikka sukupuolijakauma tasautuukin vuosi vuodelta. !naistensauna oli kuitenkin mahtava tukiverkosto, joiden kanssa saattoi välillä ihmetellä miestenlogiikkaa tai järjestää pyjamabileitä.
Nyt olen huomannut että !naistensaunalle olisi taas käyttöä. Ei oikeastaan enää niin kovasti itseni kohdalla vaan nuorempien fyysikkotyttöjen osalta. Juttelin syksyllä pitkään yhden fyysikkotytön kanssa opiskelusta ja tyttö sanoi minulle että "ihana jutella jonkun vanhemman opiskelijan kanssa." Tällöin tajusin miten paljon yliopistolla kaivattaisiinkaan mentorointia eli edes jotain juttuseuraa silloin kun oma usko opiskeluun ei vain riitä.
Olen ollut aikaisemminkin jo sitä mieltä että tuutorointia voisi laajentaa kattamaan muitakin vaiheita opiskelussa, kuin vain fuksivuoden alkua. Tuutorit opastavat fuksit lähinnä opiskelijaelämään ja opettavat perusasiat miten kursseille pääsee ja että laskareita kannattaa tehdä. Mentorin tarkoituksena olisi olla joku vanhempi opiskelija tai jo valmistunut vanha aktiivi, joka voisi "jakaa viisauttaan" nuorempien parissa. Viisaudella tarkoitan nyt asioita, mitä ei opi kuin itse sen huomaamalla. Kuten, että fysiikan laitoksen peruskursseista kukaan ei koskaan ymmärrä mitään sähkömagnetismista, että mekaniikka vain aina tuntuu olevan yhtä tylsää ja että monesti opiskelu muuttuu mielekkäämmäksi vasta syventävissä opinnoissa. Myös yleensä sen uskon luominen opiskelijoihin, että kaikilla on joskus vaikeaa ja että kaikkea ei tarvitse osata.
Jokaisella vuosikurssilla on kuitenkin aina muutama tyyppi, jotka tuntuvat olevan aina äänessä ja osaavan aina kaiken. Tällöin helposti tulee sellainen olo, että ei osaa itse mitään. Useimmat kumpulalaisetkin ovat olleet huippuoppilaita vielä lukiossa ja yliopistossa ihmetyttää kun erinomaisten arvosanojen saaminen onkin paljon paljon vaikeampaa. Haluankin muistuttaa, että ei kukaan tule niiden arvosanojen perään myöhemmin kyselemään kun on maisterin paperit kädessä. Kuten ei ketään ole kiinnostanut ylioppilasarvosanat sen jälkeen kun pääsi opiskelemaan.
Se idea mikä tässä on nyt taustalla on luoda fyysikkotyttöverkosto, jossa tarkoituksena olisi saada eri fysiikan aloilta jo pidemmälle ehtineitä opiskelijoita tai valmistuneita sekä nuorempia opiskelijoita, jotka haluavat tietää miten oikeastaan opiskelussa selviää niin pitkälle.
"Onpas helpottavaa kuulla jonkun sanovan noin."
"Ihana jutella jonkun vanhemman opiskelijan kanssa"
"Onneksi sain puhuttua sun kanssa"
Nämä ovat kommentteja mitä olen nyt vuoden aikana kuullut kun olen jutellut nuorempien fyysikkonaisten kanssa. Haluaisin laajentaa tätä, jotta kukaan ei tuntisi jäävänsä yksin ja että jokaisella olisi oma tukiverkosto, johon tukeutua. Lähde siis mukaan ja luodaan yhdessä uusi naistensauna!
(Ja sitten ennen kuin kukaan miespuoleinen lähtee tätä dissaamaan, miten on käynyt joka kerta kun ehdotetaan jotain sukupuoliriippuvaista asiaa niin kannustan tekemään aivan saman. Olen aivan varma että fyysikkopojissakin löytyy kasa ujoja pieniä fukseja, jotka kaipaisivat jotakuta joka osaisi rohkaista opiskelemaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa tälläinen on osa fysiikan laitosta, mutta siihen asti joudumme turvautumaan omaan osaamiseemme)
