Ennen oli kunnollista!

Voi noita nykyvanhempia!

Tänään taas tulin pettyneeksi heihin. Anteeksi nyt yleistys jos se loukkasi jotakuta, mutta niinhän se on että yksi mätä omena pilaa mehun kaikilta muilta.

Kävelin tänään kampin keskuksen ohi kun olin menossa käymään Hobby Pointissa. Kampin luona huomasin lumessa leikkivän noin 11-vuotiaan pojan. Ainoa syy miksi huomasin hänet oli se, koska hän heitteli lumipalloja maahan ja olin itse karjunut koko päivän koulussa oppilaille että lakatkaa heittelemästä lumipalloja.
Kävin asioillani ja palasin samaa reittiä. Poika oli edelleen samassa paikassa paisti nyt hän näytti jo itkevän. Kysyin pojalta mikä hätänä kun hän näytti siltä että selkeästi odottaisi jotakuta. Poika ei osannut suomea mutta puhui kllä täydellistä englantia ja kertoi odottavansa äitiään. Äiti oli kuulema mennyt bisnestapaamiseen ja kulkisi kampin pelikaupan ohi ja ottaisi pojan mukaansa matkalla kotiin. Poika vain kertoi tulleensa paikalle jo puoli viisi ja kello oli kuitenkin jo lähempänä seitsemää.

Juttelin siinä hetken pojan kanssa, että eikö hän haluaisi mennä sisäälle lämmittelemään kun ulkona satoi lunta ja oli muutenkin märkää. Poika kuitenkin pelkäsi että äiti ei sitten löyd häntä, koska äidin oli tarkoitus hakea poika siitä pelikaupan edestä. Hetken siinä juteltua poika kertoikin että äiti jättää hänet usein kyseiseen pelikauppaan kun hänen täytyy mennä töihin. Pelikaupan piti olla auki kahdeksaan mutta se olikin mennyt kiinni jo kuudelta. Pojalla ei ollut kännykkää eikä hän tiennyt äitinsä numeroa. Hän myös sanoi että osaisi kyllä mennä kotiin mutta hänellä ei ollut kotiavainta.  Vielä hetken juteltuamme sain pojan lähtemään sisäpuolelle odottamaan äitiään, koska pelikaupalla oli sielläkin sisäänkäynti ja poika vaikutti tyytyväisemmältä tajutessaan että voi odottaa sielläkin. Itse jouduin tässä vaiheessa lähteä pois.

Kuitenkin pistipä tämäkin kohtaaminen taas miettimään sitä että missä ihmeen vaiheessa pelit ovat korvanneet aidon ihmiskontaktin ja ryhtyneet lapsenvahdeiksi? Kuinka joku voi jättää lapsensa toistuvasti pelikaupan hoitoon ja mennä itse töihin?

Tämä ei valitettavasti ole ensimmäinen esimerkki tälläisistä tapauksista. Muutama vuosi sitten ollessani koulussa töissä ihmettelin kun yksi oppilas oli aina levoton ja väsynyt eikä ikinä saanut kotona tehtyä läksyjä. Oppilas kertoi viettänsä päivän koulussa ja iltapäiväkerhossa ja kun äiti tuli hakemaan niin lapsi ja hänen veljensä olivat aina eri lapsiparkissa muutaman tunnin, usein elixian koska äidin piti päästä käymään salilla. Tyttö tiesi tarkkaan millainen lapsiparkki missäkin oli, oli sitten kyseessä sello, ikea tai elixia. Äiti viel piti tytölle puhuttelua että miksi tyttö ei tee lapsiparkissa ollessaan läksyjä vaan jättää ne iltaan kotiin tehtäväksi jossa äiti ei ehdi auttaa. Halusin tällöin huutaa äidille että herää ihminen, mutta en voinut, sillä mikä minä olin neuvomaan häntä oman lapsensa kanssa...

Mikä siis neuvoksi enää jos pelit ja leikkipaikat ovat korvanneet oikeat ihmiskontaktit. Ehkä tulevaisuudessa lapsenhoitajatkin ovat netin välityksellä keskusteluyhteydessä olevia henkilöitä, joita ei koskaan oikeasti tapaa. Ehkä nämäkin tapaukset ovat osoituksia siitä, että oikeasti nuorisotaloille olisi kysyntää ja iltapäivätoimintaa tulisi laajentaa muillekin kuin vain peruskoulun ekalle luokalle. Näitä odotellessani, olen onnellinen siitä ettei minulla ole omia lapsia, muuten joutuisin kuitenkin tekemisiin muiden vanhempien kanssa...